Käsityön taiteen syventävät opinnot - syksy 2014

Kuvan tauluhyllyistä kaksi on valmiina, yksi odottaa vielä kehyksinä keskellä.

Tässä blogissa on käsityön taiteen syventävien opintojen töitäni. Alempaa blogista löytyy perusopintojeni lopputyö, mutta kirjaan tänne jatkossa syventävien opintojen tuotoksia. Käsityön taiteen opinnot ovat harrastusmuotoista opiskelua, joka tapahtuu Espoon työväenopistossa kerran viikossa. Peruopinnot veivät kolme vuotta ja tänä syksynä aloitin kolmevuotisssa syventävissä opinnoissani. Opintoja kutsuntaan lyhenteellä SUUKKO.

Kuvassa näkyy syksyn työni, eli olohuoneemme sisustus. Sohvan tyynyistä melkein kaikki ovat itse tekemiäni. Muutama niistä on kirjontatyö SUUKKO-opintojen varrelta. Pehmopossu on itse tekemäni ja tein sen matkimalla erästä valmista possua. Otin siitä kaavat vapaasti piirtäen. Kuvassa pilkistää myös afrikankukista kokoamani virkattu tyyny. Uusia sohvatyynyjä on luvassa, kunhan ehdin.

Sisustustehtävän lopputulos

Tauluhyllyt

Tauluhyllyt toteutin Parolan Asema -blogin idean mukaan. Hyllyihin tarvitaan taulun kehykset ja vähän nikkaritaitoa. Mutta vain vähän. Hankin laudat rautakaupasta ja sahasin ne käsipelillä. Takalevyyn tarvittiin vaneria, mutta sitä minulla oli jo valmiina. Sahasin senkin käsin. Tapettia hankin näytepaloina, jotka juuri ja juuri riittivät näihin kehyksiin. Lisäksi tarvittiin pieniä nauloja, listanauloja ja maalia. Hyllyt ovat vielä vailla sisuksia. Niihin voi siis sijoittaa muutaman kirjan tai jonkun koriste-esineen katseenvangitsijaksi. Kääräisin taulujen taakse jouluvalot, mutta myös kiinteä ledivalaistus on vielä mahdollinen.

Seinähyllylevy

Hankin taulujen alapuolisen hyllylevyn rautakaupasta. Se on saunan lauteeksi tarkoitettu lauta ja materiaaliltaan Tuijaa. Se on aika kapea, eli noin 10 cm syvä. En halunnut ostaa IKEAn tauluhyllyä, jossa on kouru, vaan suora laudan pätkä sopi tarkoitukseeni parhaiten. Näin hyllyllä voi pitää myös maljakkoa tai joitakin esineitä. Ajatuksenani oli myös sijoittaa lyhty hyllylle valoa tuomaan. Käsittelin hyllyn patinoidun näköiseksi etikalla Parolan asema -blogin patinointiohjeen mukaan.

Pöytä

Pöytä on vanha kierrätyspöytä, joka on maalattu valkoiseksi. En ehtinyt käsitellä pöydän pintaa, mutta saatan vielä koristaa sen decoupage-tekniikalla tapetin tai vanhojen lehtien palojen sommitelmalla.

TV

Televisio sijoittuu nyt lähemmäs sohvaa ja tuoleja, mutta se on vielä väliaikaisen rakennelman päällä. TV:n alla on vanha itse nikkaroimani vanerinen nukkekoti (sivuttain), joka toimittaa kirjahyllyn virkaa. Myöhemmin aion kokeilla vastaavaa avonaista neliömäistä hyllyä betonista valettuna. Se jäi myöhemmäksi.

Matto

Mattoa ei vielä ole, koska tarkoituksenani on kutoa matto itse matonkudonta-asemalla. Nyt siihen ei ollut aikaa. Ostamani matto ei olltu sopiva, joten on ihan hyvä, että minulle jäi tilaa omalle toteutukselle. Myös virkattu pyöreä matto on mahdollinen. Tai sitten maton tekeminen ryijytekniikalla. Tutkin jo ompelukoneella tehtävää ryijytekniikkaa.

Lopputulos

Sisustus on siis valmis, ainakin melkein. Tilaaja kiittää.

Kuvassa kaksi tauluhyllyä on valmiina, yksi on vielä kehyksinä keskellä.

Sisustustehtävän lähtökohtia

Sisustustehtävänämme oli toteuttaa joku sisustustyö joko ulkopuoliselle tilaajalle tai omaan kotiin. Otin kohteeksi oman kodin olohuoneen, jonka sisustus oli jäänyt kirjahyllyn purun jälkeen puolitiehen. Kirjat ovat vielä muutamissa pinoissa ja osa päätyi kierrätykseen. Myös olohuoneen neliömäinen pöytä ja hankala pohjapiirros oli ongelmallinen. Pohjapiirros, ovet ja kulkureitit aiheuttavat sen, että sohvan ja television sijoittelulle ei ole paljon vaihtoehtoja.

Kyseinen kohta on talossa on myös pimeä. Toisaalta se sopii television katseluun, mutta myös valoa kaivataan. Katto on korkea ja vino ja siellä on halogeenispotit. Ne tuovat hyvää valoa, mutta itse pidän enemmän epäsuorista valon läheistä ja hämyisästä tunnelmasta.

Ensin päätin, että pöydästä tulee pyöreä, koska se on kauniimpi ja mahdollistaa tuolien siirtelyn. Seuraavaksi ideoin pyöreää mattoa ja sen tekemistä itse ryijytekniikalla tai virkkaamalla. Aikaa ei kuitenkaan ollut, joten ostin pyöreän maton kaupasta. Se ei sittenkään ollut sopiva, joten matto päätyi toiseen huoneeseen. Tulin siihen tulokseen, että maton pyöreä muoto ei ole välttämätön.

Seuraavaksi halusin siirtää television takaisin lähemmäs sohvaa ja tuoleja. Niiden alle oli tarkoitus nikkaroida muutamia neliömäisiä avoimia laatikoita, joihin sijoitetaan TV:n vaatimat laitteet ja joitakin kirjoja. Yksi idea oli toteuttaa samainen laatikko tai laatikot betonista valamalla. Ryhdyin suunnittelemaan.

Seuraava haaste oli toteuttaa jotain seinälle. Aiemmin ideana oli mielessäni sijoitella muutamia neliömäisiä laatikoita hajanaiseen rykelmään seinälle, joihin olisi tullut kirjoja ja valaistusta. Hylkäsin sen, koska halusin seinään selkeyttä. Ryhdyin ideoimaan isoa kuvaa, jossa olisi myös valoa.

Ideointi jatkui ja velloi aivan loppumetreille asti. yhtenä ideana oli iso saniaisen lehti, jonka muoto olisi noudattanut lehden muotoa. Mietin materiaalia ja toteutustapaa ja tein suunnitelmia pitkälle. Hylkäsin kuitenkin idean vaikeasti toteutettavana. Sitten sama idea muuntui valkohäntä peuran kuvaan. Katselin kuvia ja mietin toteutusta, mutta hylkäsin tämänkin idean.

Seuraavaksi ryhdyin miettimään isoa n. 70 x 70 cm suuruista reikälevyä, johon olisin kirjonut joko saniaisen lehden tai peuran kuvan villa- tai puuvillalangalla. Kyseessä olisi ollut eräänlainen jättikokoinen ristipistotyö. Sen jäkeen mietin myös jotakin muuta kuva-aihetta kirjottavaksi reikälevyyn. Ostinkin jo yhden metallisen levyn, joka oli tarkoitettu työkalujen kiinnitykseen, mutta se oli sittenkin liian pieni. Sitäpaitsi keksin sille muuta käyttöä katosta roikkuvana hyllynä, joten se sai jäädä.

Mietin myös paperilappusista koostuvaa isoa työtä, jonka ongelmaksi osoittautui valaistus. Olisin halunnut, että valo kuultaa sen takaa, jolloin taustan olisi pitänyt olla akryylilevyä tai muovia. Myös isot päällystetyt kirjaimet pyörivät mielessäni sekä iso tähti tai joulukuusi, jotka olisivat sopineet näin jouluun. Nämä kaikki edellyttivät hyllylevyä, jonka päällä työt olisivat olleet.

Aivan viime metreillä törmäsin jo aiemmin lehdestä leikkaamaani Parolan Asema -blogin tekijän tuunausvinkkiin. Se oli taulunkehykseen tehty hylly, eräänlainen taulun syvennys. Innostuin lopulta tästä ideasta ja lähdin tuumasta toimeen. Kierrätyskeskuksen ja Fida-kierroksen jälkeen ostin muutaman vähäarvoisen taulun ja irrotin kovan keyksistään. Tarvitsin myös maalia, lautaa ja tapettia takalevyyn.

Käsityön taiteen perusopinnot - lopputyö

Käsityön taiteen perusopetus aikuisille

Käsityön taiteen perusopetus pureutuu käsityön eri osa-alueisiin ja käsityöilmaisun kehittämiseen.  Opinnoissa tutustutaan käsityöhön visuaalisen kulttuurin osana sekä käydään läpi käsityöllistä suunnittelu- ja valmistusprosessia. Tähän kuuluu materiaalituntemuksen, käsityötaidon sekä ilmaisun ja luovan ongelmanratkaisun opiskelua sekä portfoliotyöskentelyä. Perusopintojen laajuus on 20 opintopistettä (14 opintoviikkoa). Opinnot on jaksotettu Espoon työväenopistossa kolmelle vuodelle kerran viikossa tapahtuvina iltaopintoina sekä täydennettynä muutamilla viikonloppukursseilla ja valinnaisilla käsityö- ja taideopinnoilla.

Opintoja kutsutaan työväenopistossa lyhenteellä SUUKKO, mutta älkää kysykö miksi. Ehkä selitys löytyy siitä, että opintojen nimi käsityön taiteen perusopinnot on pitkä ja istuu suuhun kankeasti. Vasta hetki sitten kuulin, että suukolle on kyllä selityskin. Se tulee sanoista suunnittelua ja kokemuksellista käsityön opetusta. Kolmen vuoden aikana en ole kuitenkaan käyttänyt tätä nimitystä, vaan olen kutsunut harrastamistani Tapiolan Ahertajantiellä vähän epämääräisesti työväenopiston käsityötunneiksi. Opinnot ovat olleet kuitenkin paljon enemmän kuin napinläven ompelua tai muuta käsityötekniikan opettelua. Kyse on ollut mitä suuremmassa määrin luovasta ilmaisusta ja sen kehittämisestä. 

Käsityötaide on taidetta, jossa materiaalina ovat usein kankaat, langat ja muut pehmeät materiaalit. Käsityön käsitteen alle mahtuvat kyllä myös kovat materiaalit, kuten puu, keramiikka, lasi, betoni, kivi ja niiden taltutus ihmiskäsien haluamaan muotoon. Meillä pääpaino on kuitenkin ollut ns. pehmeissä materiaaleissa.

Tässä on oma perusopintojeni lopputyöportofio blogin muodossa.

Tavoitteena kokeileva ja leikkisä tekeminen

Espoon työväenopiston käsityön taiteen perusopintojen opetustyyli on ollut hyvin vapaa ja opiskelijalähtöinen. Vaikka opinnoilla on selkeä struktuuri, kukin opiskelija asettaa opinnoille omat tavoitteensa ja etenee omista lähtökohdista käsin. Itselleni valkeni hyvin alkuvaiheessa, että haluan näissä opinnoissa edetä kokeilevan ja leikkisän tekemisen kautta. Oma käsityöharrastukseni on aina ollut jonkun hyödyllisen vaatekappaleen tai  muun kapistuksen valmistusta johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Nyt sen sijaan saattoi olla täysin hyödytön ja päämäärätön ja tehdä kokeiluja tehtävänannon mukaan.

Olin halunnut kehittää luovaa ilmaisuani kirjallisen ilmaisun puolella. Tämä ajoittui SUUKKO-opintojeni alkuvaiheeseen. Tein tuolloin luovan kirjoittamisen harjoituksena aamusivuja, eli  kirjoitin joka aamu vapaata tajunnanvirtatekstiä, jonka piti irrottaa kielenkannat ja saada runosuoneni sykkimään. Opas tosin huomautti, että joillain tämä harjoitus saattaa tuoda luovuuden esiin jollain kokonaan muulla kuin kirjallisella saralla. Minulle kävi niin. Aloin kehittelemään ideoita käsitöissäni, jotka olivat vähemmän käytännöllisiä, mutta sitäkin enemmän kummallisia. Huomasin, että usein ideointiprosessissa tajunnan virta tuotti ihan hassuja ideoita, joiden kehittely oli hauskaa puuhaa. Näistä vain murto-osa päätyi toteutukseen, mutta palveli suunnitteluprosessia.

Pidin innostavana sitä, että saimme opintojemme kuluessa erilaisia tehtäviä, jotka loivat hyvät raamit työskentelylle. Niiden avulla pystyi myös turvallisesti kokeilemaan jotain sellaista, jota ei muuten olisi tullut kotioloissa tehneeksi. Ensimmäisenä vuonna tehtävänämme oli arjen muotoilu, eli teimme jonkun arkea helpottavan tekstiilin. Opiskelimme myös kankaanpainantaa ja värjäystä. Toisena vuonna teimme ryijyn ja opiskelimme ompelutekniikkaa. Teimme ”muistojen mekon”, jonka suunnittelussa olivat lähtökohtana omat henkilökohtaiset tekstiilimuistot. Viimeisenä vuonna keskityimme  huovutukseen ja lopputyöhön, jonka aihe oli hyvin vapaa. Sen tuli olla veistoksellinen teos, jossa yhdistyy kova ja pehmeä materiaali.

Lopputyöni

Olen käynyt noin viiden vuoden ajan työväenopistossa keramiikassa, joten oli luontevaa käyttää omassa lopputyössäni kovana materiaalina keramiikkaa. Kuvissa näkyy työni, joka on kolmiosainen.  Työ koostuu pehmopatsaasta, jossa on keramiikkajalusta. Lisäksi työhön kuuluu pehmopeili keramiikkajaloilla ja huopahännällä sekä maljakko, jossa on nippu keramiikkakoristeita. Työn nimi on ”Anelma Unelma katsoo peiliin”.

Patsas on tehty kankaasta ompelemalla ja täytetty vanulla. Lisäksi työssä on kirjontaa sekä huovutetut ja kankaiset koristeet. Keppi on tehty räppäämällä, eli päällystetty langalla. Jalusta on keramiikkaa ja siinä on valkoista lasitetta, lasia ja vaaleanpunaiseksi lasitettuja keramiikkaruusuja.

Peili on vanha Ikean puukehysteinen peili, joka on päällystetty vanulla ja kierrätyskankaalla. Peilissä on myös huovutettua villaa, huovutettuja ruusuja ja yksi minikokoinen leikkijänis. Peili seisoo jäniksen jalkoja muistuttavilla keramiikkajaloilla, jotka on lasitettu valkoisiksi. Lisätukena on huovutettu häntä, jonka sisällä on taivuteltava rautalanka.

Maljakko on harjoitustyö, joka tehtiin SUUKKO-tunnilla saveen tutustumisharjoituksena silmät kiinni. Myönnän kurkkineeni vähän. Maljakko muistuttaa suuta (vähän kyllä karmivalla tavalla) ja lasitin sen myöhemmin vaaleanpunaisella ulkoa ja valkoisella sisältä. Maljakossa on kolme valkoisella ja vaaleanpunaisella lasitteella lasitettua keramiikkakoristetta, joissa on vartena räppäämällä, eli langalla päällystetyt rautalangat.

Jokainen saa itse päättää, mitä työ esittää. Vaikka työ on kovan ja pehmeän yhdistelmä, on Anelma Unelman peiliin katsomishetki aika hempeä, ellei suorastaa hemaiseva. Samalla olo on kuitenkin hieman surrealistinen, vähän kuin Liisalla ihmemaassa.

Lopputyöprosessi

Kerron seuraavaksi lopputyön syntyprosessista.

Pää

Tehtävänämme oli  tehdä kovaa ja pehmeää materiaalia yhdistelevä kolmiulotteinen teos. Aika nopeasti keksin, että teen kankaasta veistoksen, jossa on ihmisen pää ja että päässä on kukkia. Seuraavaksi piti ratkaista, miten sen toteutan. Tutkiskelin erilaisia mollamaijaohjeita, joissa kaikissa pää on tehty hyvin yksinkertaisesti muutamasta kappaleesta.  Ihan niin yksinkertaista en halunnut. Toisaalta en halunnut myöskään lähteä toteuttamaan päätä orjallisesti oikeaa jäljitellen hyvin monista pienistä tilkusta. Ratkaisuksi tuli sommitella kankaita mallipään päälle ja tällä tekniikalla sain aikaan koekappaleen ja kaavat.

Materiaaliksi päähän valikoitui tavallista lakanakangasta. Kokeilin värjätä sitä teellä vähän vähemmän valkoiseksi, mutta väristä tuli liian kellertävä. Päädyin valitsemaan varsinaiseen päähän luonnonvalkoista lakanakangasta. Täytin pään vanulla. Kokeilin myös villaa, mutta se ei ollut valkoista ja paistoi tummana läpi. Nenän muotoilin langalla kuromalla ja aika nysähän siitä tuli, mutta niin oli tarkoituskin. Tein erilaisia silmäversioita paperista ja testailin niitä nuppineuloilla kasvoihin. Lopulliseen työhön tein silmät langalla kirjomalla, vaikka kokeilin koekappaleeseen myös kangastusseilla piirtämistä. Kukat liitin päähän ompelemalla ja lisäksi keksin laittaa huovutetuista pötköistä lenkuroita koristeeksi.

Hahmoni on aika lailla naama peruslukemilla. Osittain se tulee suusta, joka on ilmeetön ja tehty kahdesta huovutetusta pötköstä. Toinen silmä on kiinni ja toinen auki. Hahmosta ei siis osaa sanoa, mikä tunnetila sillä on. Se arvoitus on katsojan ratkaistava.

Pään jalusta

Päätin tehdä pehmopäälleni myös jalustan, jossa pää on kepin avulla kiinni. Tein jalustan keramiikasta, jonka lasitin valkoisella lasitteella ja päältä vihreällä lasilla. Tein sivuihin sisennykset mosaiikkiupotuksia varten. Upotukset tein keramiikasta saven koverruksesta sattumalta syntyneistä kiekuroista, joista tuli ruusuja. Lasitin ne vaaleanpunaisella ja kiinnitin ne työhön liimalla.

Peili

Kun päätin tehdä pääveistoksen, keksin, että eräs vanha peilimme voisi tulla työhön mukaan. Keksin idean, että se seisoisi jäniksen käpälien varassa ja pää katselisi peiliin. Ideanani oli ilmentää peilillä jotain jänismäistä ja eläimellistä. Kaipa mieleni sopukoihin on jäänyt lapsuudestani M.A. Nummisen laulu Jänikset ja ihmiset. Omistin kokonaisen levyn tätä jänisten ja ihmisten oikeustaisteluteemaa.  Ajatuksenani oli sahata lasten vanhoista minieläimistä, erityisesti jäniksistä, päitä ja liimata peili mosaiikkityyliin niitä täyteen. Hylkäsin idean, koska peilistä olisi tullut liian painava ja työ olisi ollut käsisahalla turhan suuritöinen toteuttaa. Jotain jänismäistä peiliin kuitenkin kaipasin ja päätin pehmustaa sen ja päällystää vaalealla kierrätyskankaalla. Löysin varastoistani myös pilalle menneen leikatun hattuhuovutuskokeiluni, jossa oli kirjottuna muutamia pieniä helmiä. Laitoin sitä peilin ympärille. Kiinnitin työhön myös huovutusviikonloppuna syntyneestä toisesta huovutuskokeilun jämäpalasta tehdyt ruusut. Ja tietenkin halusin työhöni edes yhden jäniksen, jonka ompelin peilin viereen.

Maljakko

Teimme kovaa ja pehmeää työtämme orientoivalla tunnilla keramiikkakokeiluja. Harjoituksenamme oli tehdä työ silmät kiinni musiikkia kuunnellen. Minun työstäni tuli pyöreä möykky, jossa on aukko. Muotoilin sitä ja vähän kurkkimalla möykystä tuli suuta muistuttava maljakko. Lasitin sen keramiikassa vaaleanpunaisella ja valkoisella ja halusin senkin mukaan työhöni. Sen sisälle halusin jotain koristeita, joiksi valikoituivat karkkimaiset keramiikat, joissa on räppäystekniikalla päällystetyt rautalankavarret. Maljakko on peilin vieressä Anelma Unelma nimen saaneen hahmoni ihailtavana. Hemaiseva kokonaisuus oli valmis.

Ilmaisu ja luova ongelmanratkaisu

Ilmaisun ja luovan ongelmanratkaisun tavoitteena on hahmottaa ja ymmärtää käsityöllisen suunnittelu- ja valmistusprosessin vaiheet. Tavoitteena on löytää oma ilmaisutapa ja oppia luovaa tapaa ratkoa ongelmia.

Kolmen vuoden aikana saimme koko joukon tehtäviä, jotka ruokkivat omaa luovaa ajatteluani. Ilman annettua tehtävää en olisi välttämättä ryhtynyt esimerkiksi ryijyn tekoon. En olisi myöskään miettinyt tekstiilimuistoja, ellei niitä olisi kysytty. Samalla tulin pohtineeksi, mitä käsityöt itselleni merkitsevät ja miten käsitöiden kautta on kautta aikojen siirtynyt paljon perintöä sukupolvilta toisille. Huomasin olevani osa tätä jatkumoa ja että ympärilläni on ollut jo lapsesta asti valtavasti käsityöesikuvia. Ja niin oli muillakin kurssilaisilla.

Käsityöt ovat ilmeisesti aina olleet meille kädellisille olennoille ominainen tapa olla ja elää, ajatella ja luoda jotain uutta. Käsityöt ovat aina hyvän tekemistä toisille tai itselle. Käsitöillä (siis vapaaehtoisilla sellaisilla) on aina tuotettu iloa. Tällaisia asioita pohdin ja opin.

Opin kolmen vuoden aikana antamaan tilaa vapaalle ideoinnille. Opin, että ideat ovat kuin pilviä, joita leijuu ilmassa. On vain napattava jostain niistä kiinni ja tutkittava sitä tarkemmin. Joskus pilven voi päästää menemään ja ottaa uuden, joskus taas ensimmäinen idea etenee kehittelyn kautta toteutukseen asti.

Opin myös tekemään tämän suunnitteluprosessin aiempaa enemmän näkyväksi. Kirjasimme suunitelmia ylös, säilytimme sotkuisetkin luonnokset ja raportoimme niistä portfolioissa. Näin oma prosessi ideasta toteutukseen tuli aiempaa tietoisemmaksi. Opin myös ihan konkreettisesti tekemään enemmän suunnitelmia paperilla ja sen, että kannattaa tehdä koekappaleita ennenkuin ryntää suinpäin toteutukseen.

Oma oppini kolmen vuoden opintojen ajalta oli antaa tilaa ideoille, luottaa intuitioon sekä päästää itsensä irti vailla pelkoa siitä, että oma kädenjälki ei olisi aina teknisesti maailman taiturimaisinta ykkösluokkaa. Olenkin pitänyt siitä, että opiskelumme ei ole ollut liian tekniikkapainotteista, toisin kuin koulun käsityöopetus aikanaan. Opiskelu onkin vahvistanut omaa motivaatiotani jatkaa tällä tiellä.

**

Ylimmässä kuvassa on ryijysuunnitelmiani piirrettynä. Jostain syystä ihastuin kurssin aikana monikäyttöisiin ja muunneltaviin töihin, joita laadin vähän kieli poskessa huumorimielellä. Kahdessa muussa kuvassa ryijyni näkyy valmiina. Ryijyni siis taipuu niin seinä- kuin istuinryijyksi, kuin myös pannumyssyksi, hatuksi, muhviksi kuin kassiksikin. Ryijyn kuvana on eräästä toisesta taideteoksesta napattu mystinen tyttölapsi, jolla on siivet ja sädekehä päänsä päällä. Tämä samainen tyttö näkyy kuvassa olevissa keramiikkalaatoissa enkelinä ja demonina.

Essutyö liittyy painokangastehtävään, josta piti toteuttaa joku arjen muotoilua edustava esine. Minulla esine oli piknik-liina, josta saa myös hameen ja tarvittaessa jopa teltan. Essu oli tästä pienempi versio, jonka voi levittää piknik-alustalle pieneksi pöytäliinaksi tai käyttää kiristysnarujen avulla pienenä essuna, kuten kuvassa. Sen voi myös kiristää narujen avulla nyytiksi kepin nokkaan, kuten satukirjojen maankiertäjät tavataan esittää matkaeväineen.

Pyöreä huopatyö on huovutusjakson satoa. Käytin alustana sählypalloa ja kun leikkasin työni auki saadakseni pallon sisältä pois, leikkausaukko muistuttikin suuta. Ompelin raon päälle vetoketjun ja lisäsin työlle vielä silmät. Näin pallosta tuli omituista otusta muistuttava kukkaro. Tämä työ on esimerkki työstä, jossa idea jalostuu tehdessä.

Suunnitteluosaaminen ja materiaalituntemus

Suunnitteluosaamisessa ympäristön havainnointi ja havaintojen käyttö suunnittelun lähtökohtana on tärkeää. Myös värioppia ja sommittelun taitoa sekä kuvallisen suunnittelun perustekniikoita tarvitaan. Materiaalituntemuksessa erilaiset perinteiset ja innovatiiviset käsityömateriaalit tulevat tutuiksi. Myös materiaalien käyttöominaisuudet ja hoito sekä eettisyys ja kestävän kehityksen periaatteet on tunnettava.

Aivan opintojen alussa tutustuimme värioppiin, josta sain paljon aineksia tuleviin tehtäviin. Oli hyvä oppia väriympyrästä, vastaväreistä, värien sekoittamisestä sekä väriharmoniasta. Yllä kuvia näistä harjoituksista. Värjäysviikonloppuna keskityin mustan käyttöön väriseoksissa. En halunnut puhtaita ja kirkkaita värejä, vaan halusin nähdä, miten värit taittuvat mustalla. Alimmassa kuvassa näkyy kokeiluitani.

Kävin akvarellikursseilla osatakseni kuvata paremmin suunnitelmiani ja töitäni. Ylimmässä kuvassa näkyy akvarellikuvina mekkoni ja tunikani, jotka molemmat toteutin tekstiilimuistojaksolla.

Tekstiilijaksolla opiskelimme myös erilaisten kangasmateriaalien ominaisuuksia. Myös koko opintojemme ajan olemme joutuneet ottamaan kantaa siihen, mikä materiaali sopii kuhunkin työhön parhaiten. Millaisista langoista ryijy kannattaa tehdä, millaista kangasta kannattaa käyttää värjäyksessä tai kankaanpainannassa ja millaisesta huovutusvillasta kannattaa tehdä minkäkinlainen huovutustyö ja niin edelleen.

Kestävä kehitys ja eettisyys on myös kulkenut mukana matkan varrella. Itselleni on ollut tärkeää pyrkiä hyödyntämään töissä kotoa löytyviä materiaaleja ja keksiä niille uusia käyttötarkoituksia. Kaikissa töissäni on ollut jotakin vanhaa. Vanhan materiaalin uusien käyttötarkoitusten miettiminen on paljon mielenkiintoisempaa ja luovempaa kuin kaupasta valmiiden askartelupakettien ostaminen. Lopputyöni esimerkiksi noudattaa vanhan kierrättämisen periaatteita hyvin pitkälle.